perjantai 17. joulukuuta 2010

Joulupuuroa

Taannoin oli lehdessä uutinen, että tutkimuksen mukaan äidin aivot kasvavat synnytyksen jälkeen. Oon nyt lähipäivinä alkanut miettiä, johtuukohan se yksinkertaisesti siitä, että ne kutistuvat ensin odotusaikana... Mun pää tuntuu olevan aivan puuroa!

Yleensä oon mielestäni varsin hyvämuistinen ja organisoitunut ihminen. Viimeistään post-it-lappusille kirjoitetuista listoista muistan tehdä tarvittavat asiat. Nyt en muista edes tehdä listoja. Näin joulun alla se on aika huono juttu... Samoin kuin se, että perusteltujen päätösten tekeminen tuntuu aivan mahdottomalta. Olen tässä lähipäivinä jahkaillut eri kaupoissa iät ja ajat. Normaalisti pääsen ajattelemalla jonkinlaiseen lopputulokseen - nyt en. Puuro tukkii kaikki päättelyväylät.

Töissäkin yleensä tykkään siitä, että on monta palloa ilmassa yhtä aikaa. Nyt saa olla korkeintaan kaksi ja silloinkin kalvaa koko ajan epäilys, että olen unohtanut tehdä jotain. Niin kuin luultavasti olenkin. Toivottavasti en mitään kauhean kriittistä...

Voisi kuvitella, että tää johtuu siitä, että aivot ovat niin täynnä kaikkea vauvahömpötystä. Mutta kun ei oo. Niitäkään asioita ei pysty puurolta miettimään. Onneksi ei vielä kyllä tarviikaan. Jos pitkällisen (ja puuroisen) pohdinnankaan jälkeen ei tiedä edes sitä, mitä ostaisi kaupasta viikonloppuruuaksi, niin ei ehkä kannata yrittääkään mitään sen haastavampia tulevaisuudensuunnitelmia. 

Oon lähipäivinä aloittanut kutomaan kolmea eri villasukkaa/lapasta. Millään niistä ei ole paria. Pitäkää peukkuja, että edes joku saa kokonaisen parin joululahjaksi...

--------------------------------------------

Unohtui mainita vielä yksi: hajamielisyys. Niinpä. :) Esimerkiksi tänään otin töistä kirjastosäilöstäni matkalukemisiksi saman kirjan, jonka juuri sekunti sitten olin laittanut sinne - luettuna. Enkä huomannut mitään... paitsi tietenkin, kun piti alkaa lukea. Eilen oli vähän sama juttu - laitoin illalla yöpuvun sijasta takaisin päälle samat housut, jotka olin juuri ottanut pois. Laitoin myös hammastahnaa sähköhammasharjaan, vaikka siinä ei ollut vielä harjaosaa kiinni. En kyllä normaalisti oo ollenkaan tällainen koheltaja... Jotenkin se rutiiniajatuskin vaan tarttuu sinne puuroon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti