Punaviiniä, ei kiitos

Tänään illalla on luvassa tipe-tipe-tip-tap ilman tipan tippaa. Siis työpaikan pikkujoulut. Ja mun pitäisi olla uskottavasti juomatta. Aaargh. Viime tammi-helmikuinen agenttikoulutukseni ei kyllä anna valmiuksia aivan tämän haastavuusasteen tehtävään... Yhdet polttarit on harjoiteltu ja yhdet häät, mutta pikkujoulut on kyllä hankalampi tapaus. Jaa, että minkä agentin? No salaisen agentin, tietysti.

Suurin osa joutuu alkuraskaudessaan toimimaan useita viikkoja salaisen agentin tehtävissä. Tehtävänä on yrittää syödä ja juoda toimeksiantajan (potentiaalisen maha-asukin) tarkkojen vaatimusten mukaisesti herättämättä muissa epäluuloa. Jos sattuu noudattamaan muutenkin samanlaista ruoka- ja juomavaliota - kivat sille. :) Jos sattuu olemaan sellaisessa tilanteessa, että haluaa ja pystyy avoimesti kertomaan kaikille alkuraskaudestaan - vielä kivemmat sille. Mutta me kaikki muut saamme miettiä päämme puhki, miten vältellä, juonitella, huijata ja suoranaisesti valehdella tiemme selkeämmille vesille.

Tätä salaista tehtävää vaikeuttaa huomattavasti se, että ainakin täällä minun soluttautumisympäristössäni liikkuu paljon niitä, jotka tietävät, mitä tähän kyseiseen salatehtävään kuuluu. "Aah. Tuo ei syö enää parmesania - raskaana." "Tuo nosti kyllä viinilasin huulilleen, mutta ei juonut tippaakaan - raskaana." "Hmm... Tunnistan nuo housut ja ne on kyllä äitiyshousut - raskaana." "Tuo on ihan terve ja se menee keskellä päivää lääkäriin - raskaana." Yritä siinä sitten keksiä originaaleja tekosyitä, miksi lempiruoka sushi ei yhtäkkiä olekaan enää lounasvaihtoehto. Onneksi on sentään talvi. Silloin ei sushi niin houkuta.

Viime vuonna bongasin itse työkaverini raskauden pikkujouluissa. Hänellä oli edessään neljän lasin koskematon rivistö: aperitiivi, valkoviini, punaviini ja avec. Ei näin. Vähintään alkudrinkistä pitää päästä jotenkin eroon. Taktinen vessakäynti ja loisks, ainakin puolet viemäriin. Mitään antibioottikuuria on myös ihan turha leikkiä, ellei oikeasti ole kipeenä - se tekosyy on aivan liian monen tiedossa.

Hankalintahan tämänpäiväisessä tehtävässä on se, että tässä ollaan nyt vasta raskausviikolla 4+0 eli aivan alku(milli)metreillä. Jos tässä nyt raskaana pysyisi ja asukki löytyisi, niin kertoisin työpaikalla mieluusti raskaudesta vasta helmikuun alkupuolella - jos silloinkaan. Salaisen agentin puuhien olisi siis todellakin parempi pysyä salassa.

Ensi viikolla on vielä joululounaskin. Taas viini virtaa. Ehkä osaan silloin jo joitaín hyviä kikkoja valejuomiseen. Toivotaan. Ja toivotaan, että ylipäätään olen silloin vielä raskaana. Aaargh.