Olen ollut jännityksestä kankeana eilisillasta asti. Näin tosi levottomia uniakin. Onneksi oli aamulla mukana hyvä kirja - sillä sai hiukan lievennettyä tärinää. Syke oli silti varsin korkea, kun siihen pöydälle kauhukuvineni kiipesin...
Alan onneksi olla jo niin loistava ultraäänikuvien tulkitsija, ettei tarvinnut sitten jännittää enää yhtään sekuntia kauempaa. Näin sen heti: sikiöpussissa oli joku ja sillä oli yhtä kova syke kuin minulla. Jee! (Noin niin kuin lievästi ilmaistuna.) Eihän se joku oikein miltään vielä näyttänyt - semmoinen epämääräinen, kippurainen, sykkivä möykky. Mutta lääkärin mukaan siitä yhdeksän millin möykystä tulee meille 95 prosentin todennäköisyydellä vauva. Se on jo varsin mukava todennäköisyys. :) Tästä on hyvä lähteä hyppelemään seuraavia odotusajan tasoja eteenpäin.
Ainut vähän outo juttu oli, että se meidän möykky oli hiukan isompi kuin mitä viikot antaisivat olettaa. Lääkäri mittasi sen iäksi moneen eri kertaan 7+1, vaikka se on ihan maksimissaan 6+6-ikäinen, luultavasti vielä päivän pari nuorempi. No, parempihan se on noin päin. Ja luultavasti kyse on vain siitä, että se ultranäkymä on niin todella epämääräinen. Laitan teille kuvia illalla - näette sitten itse.
Nyt pitäisi sitten soittaa neuvolaan ja varata aika. Puhelinaika on mahtava klo 12-13, joten edessä on siis lounastauon retki paikkaan, jossa ei ole muita ihmisiä. Ja uskaltaisikohan sitä mennä alennusmyynteihin katsomaan vaikka jo äitiyshousuja...? Ei niin, että nämä normaalihousut jo ahdistaisivat, mutta ehkä tässä jo muutaman viikon päästä... ainakin jos syö joulusuklaita tätä tahtia. :)
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
JES!!! Onnea! <3 Hienoja uutisia, toivoinkin että tulet heti kertomaan miten meni.
VastaaPoistaMä olen aina pitänyt rajana mamma-vaatteiden ostolle np-ultraa ;) Tosin tässä kolmannessa lipsuin vähän. Vaikka kaapit on kyllä pullollaan vanhojakin...
Onnea vielä, ihanaa!
Kiitti! :) Mä luulen, että mullakin vaateostosten teko venyy käytännössä kyllä myöhemmälle - ihan salailusyistä. Jos jää sovitusjonossa mahahousujen kanssa rysän päältä kiinni, niin sitä on vaikea selitellä mitenkään päin... :) Mut taidan kyllä käydä ostamassa töiden jälkeen meille jonkun pienen vauvatavaran palkinnoksi tämän etapin saavuttamisesta.
VastaaPoistaHei, Piti ihan heti kommentoida kun vasta ihan äskettäin löysin sinun blogisi. Heti luin joka rivin ja tuntui kuin joku on kirjoittanut omat ajatukseni riveiksi. Me olemme mieheni kanssa toivoneet ja yrittäneet lasta jo neljättä vuotta. Reilu vuosi sitten saatiin vasta "virallinen" syy siihen miksi meillä ei tärppää ja sehän oli juuri tämä kirottu ovulaatio. En ovuloi luomusti joka kuukausi vaan ilmeisesti joka kolmas tai neljäs kuukausi. Sain lääkkeet siihen ja jipii, tuokokuussa 2010 huomasin olevani raskaana. Voi sitä onnen tunnetta. Kesä meni siivillä miettien vauvantuoksuista arkea, kunnes tuli np-ultran aika. Se päivä, elokuun kuudes, mursi mun maailman ihan totaalisesti. Sykettä ei näkynyt ja huonosti suomea puhuva lääkäri tokas vain: lapsi on menehtynyt! Se oli rankkaa aikaa, siinä kyseenalaisti koko Suomen terveydenhoito-organisaation epäpäteväksi ja oli katkera kaikille vastaan vaappuville teiniäideille :) Syksyn edetessä aloin pikku hiljaa kääntää ajatuksia kohti uutta yritystä. Nyt on kaksi "kunnon" yrityskertaa takana ja täytyy kyllä sanoa että ei tämä yhtään helpommaksi muutu päinvastoin. Pettymys tädin vierailusta on järkyttävä, saisi painua jorpakkoon koko emäntä. Nyt joulun tienoilla olin aivan varma että nyt nasahti ja elettiin miehen kanssa toivossa ja pelossa yhtä aikaa. Tunsin oireita, ihan samoja kuin toukokuussa jne. tiedät varmaan. Mutta niinpä se täti taas tuli. Ja niin tuli itkukin...
VastaaPoistaOn todella lohduttavaa lukea nyt sinun onneasi koska se antaa hitusen verran toivoa. Tällä hetkellä minulla itsellä on takki täysin tyhjä, enkä jaksa enää yhtään laskea ja testata tai napsia pillereitä jotta saisi ovulaation. Nyt pidämme ihan suosiolla taukoa kaikesta mutta sinun rivejäsi seuraan... Kiitos! ja onnea teille koko sydämestäni :)
Kiitos kauniista sanoistasi Helmi! Huvittavaa oli, että eilen se lääkärini sanoi ihan lopuksi (ilmeisesti lohduttaakseen), että jos tässä nyt huonosti kävisi, niin eipä siinä mitään: "nyt on jo nähty, että tulet helposti raskaaksi". Ööö... joo... helpoltahan tämä juuri on tuntunut. :) Mutta sinänsä tottahan se on: luomuna tässä on menty ja seitsemästä yrityskerrasta kolme kertaa on tullut ainakin jonkunlainen tärppi. Mut voin vaan kuvitella, miten rankkaa on elää tämmöistä elämää vuosia. Suuresti hermoja, sitkeyttä ja hyvää tuuria sinne Helmin suuntaan!
VastaaPoista