Viikko vielä...

Jouluun on vain kaksi yötä, mutta mun kalenteri laskeekin päiviä siihen ekaan ultraan, jonne olen menossa ensi viikon keskiviikkona. Nopeestihan se viikko varmasti menee, mutta nää alavatsa/selkäkipukrampit sekä yleinen öllötys tekee kyllä olon aika kärsimättömäksi. Tänäänkin aamulla klo neljä makasin vartin vessan lattialla, että sain kivun laantumaan. Siinä tuli mieleen, ettei tämä ihan niin herkkua ole, että tätä huvikseen tekisi...

Eilen en kyennyt lähtemään töihin ollenkaan. Olin aamulla aivan kuolemanväsynyt ja olo muutenkin varsin kehno. Luultavasti mulla oli jonkinsorttista happo-ongelmaa, mutta kun mun kyseisen tilanteen lääkkeet eivät oikein sovellu raskaana oleville. Tai taitaa niissä lukea, että neuvottele lääkärin kanssa. No, ehkäpä neuvottelen sitten viikon päästä. Mietityttää vaan, mitenköhän tuo joulu tuossa menee. Ylenmääräistä syömistä... paikallaan istumista... pari yötä pois kotoa... hmmm...

Kärsimättömäksi tekee myös se, etten voi syödä kaikkia lempijouluruokiani - listeriaa ja raskasmetalleja. Nam. Ja sitten pitää vielä salailla sitä. Olemme päättäneet, että edes kotiväki ei saa tietää raskaudesta, ennen kuin on näköhavainto elävästä otuksesta. Luultavasti pantataan tietoa vielä kauemminkin. Luvassa olisi kummankin vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi ja hösötyksen määrä varmasti sietämätön. Ollaan varsin tyytyväisiä siihen, ettei kerrottu siitä ensimmäisestäkään raskaudesta heille - oman pettymyksen vielä kestää, mutta toisten surkuttelua onkin sitten rankempi käsitellä.