Maaginen 40+0

Nyt se on täällä. Siis kaikkien raskauskalentereiden jouluaatto - rv 40+0. Vauva on edelleen ihan turvallisesti omassa mahavaltakunnassaan. Eikä oo ollut pienintäkään merkkiä ilmassa, että alkaisi mitään tapahtuakaan. Ei edelleenkään supistuksen supistusta koko raskauden aikana. Ei limatulppaa. Ei lapsivettä. Ei kipuja.

Kumma kyllä, ei myöskään ole ollut mitenkään kärsimätön olo. Tajusin vasta äsken, että siitähän on jo yli viikko, kun tänne viimeksi kirjoittelin. Oon onnistunut lataamaan päivät niin täyteen kaikkea kivaa puuhastelua, ettei huomaakaan, kun päivä on taas mennyt. Yöt ovat kyllä tuskaisan pitkiä ja puuduttavia... vaikka taidan siltikin nukkua keskimääräistä loppuraskailijaa paremmin. Viimekin yönä tuli kasaan yhdeksän tuntia unta kolmen vessankäynnin kera.

Tänään oli taas viikoittaisen neuvolakäynnin aika, ja kaikki oli kunnossa edelleen. Paino teki viime viikolla yllättävän koukaisun -200 gramman viikkomuutoksella (turvotukset vähentyneet), mutta nyt olikin sitten taas +800 grammaa. Mitenköhän paljon painaa Hesburgerin kerrosateria? Vetäisin sellaisen juuri ennen neuvolaa lasketun ajan saavuttamisen kunniaksi. :) Kiva yllätys oli, että hemoglobiini oli noussut kahdessa viikossa ihan itsekseen 128:sta 140:een. Mukavaa olla vähän ylimääräistä synnytystä varten, ettei ole sitten kotona ihan kalpeana. Kaapissa on kyllä varuilta odottamassa pullo hyväksi todettua rautamehuakin. Kohdunpohjan korkeus on lähiviikkoina kasvanut aina puoli senttiä viikossa, ja nyt mittaa olikin sitten jo 36 senttiä - keski- ja yläkäyrän välissä edelleen.

Jos ei mitään äksöniä ole näköpiirissä, seuraavan kerran mittaillaan neuvolassa ensi tiistaina ja sitten vielä sen viikon perjantaina. Sitä seuraavana maanantaina (41+5) pitäisi päästä äitiyspoliklinikalle yliaikaisuuskontrolliin. Silloin jo joillain käynnistellään, mutta voi olla, että joutuu tulemaan vielä uuteen kontrolliin siitä pari päivää myöhemmin. Sairaalan nettisivujen mukaan kontrollien tarkoituksena "on odottaa rauhassa synnytyksen käynnistymistä". Niinpä niin... se rauhassa odottelu voi olla aika vähäistä enää tossa vaiheessa... Silloin ei puuhastelut taida paljoa enää auttaa. :)

Jaa, että mitäs kivaa mä sitten olen lähiaikoina puuhastellut? No, oon VIHDOIN käynyt hääkuvien kimppuun. Kaksi vuotta ne saikin tossa odotella, että pahin häidenjälkeisahdistus ehti haihtua. Sain nyt karsittua esimerkiksi hääjuhlan kuvat 260 otokseen, että saan ne tähän albumiin, jonka ostin Lontoosta jo... öö... reilu vuosi sitten? Vihkimiskuville ja hääpotreteille on myös ostettuna oma albuminsa, mutta se ei kyllä tule valmistumaan ennen vauvan tuloa. Kuvat ovat olleet jo vaikka kuinka kauan lähes tilaamista vaille valmiina, mutta pitäisi vaan löytää sellainen valokuvaamo, jonka suurennokset ovat oikeasti laadukkaita. Ehkä pitää sitten vauvakuvilla testailla eri paikkoja.

Sitten olisi vielä kolmas albumi tekeillä - häämatka. Alun perin ajattelin, että siitä tulee skräppialbumi, mutta ei sittenkään - säästän hiipuvan skräppäilyinnon vauva-albumeihin. Häämatkasta tulee nyt valokuvakirja. Ajattelin kokeilla Blurbia. Hirveästi ei oo kokemusta kuin Ifolorista (hyvä, jos tulostuslaadulla ei ole niin väliä) ja Photobook Europesta (ei koskaan päässyt kirjan muotoon, kun kuukausien pakerrus hävisi kuin tuhka tuuleen ohjelman kaaduttua...), mutta Blurbin kirjanteko-ohjelma ja asiakaskunta vaikuttaa ainakin hyvältä. Siinä siis riittää vielä puuhastelua. Tosin hiukan masentavaa on se, että kuvia kahden viikon Kalifornian unelmasta on melkein 3 000... ja se oli vielä aikaa ennen järjestelmäkameraa (aej.). Onneksi.

Jos kuvien pyörittely alkaa käydä tylsäksi, niin tiedossa on myös paketillinen kankaita huomenna tai perjantaina. Tilasin bambufleeceä, zorb-imukangasta ja coolmaxia, joista aion loihtia imuja ja ehkä muutaman sisätäyttövaipan yhdessä vanhojen froteepyyhkeiden ja aiemmin hankkimani Metsolan Walmet-joustofroteen kanssa. Oon edelleen ihan yhtä surkea ompelukoneen käyttäjä kuin aiemminkin, mutta jotenkin ratkominen ei tunnu tällä hetkellä yhtään niin tylsältä kuin se muuten tuntuisi. Mikä vaan tekeminen on hyvästä, kunhan kellon viisarit naksuttavat sutjakkaasti eteenpäin. :)