Mahamuistoja

Mies on jo pitkään himoinnut digijärkkäriä juuri sillä "mutku mä haluu-uun" -asenteella, jossa järki tulee kakkosena ja ensimmäisenä on vain tarve saada uusi hieno tekninen vimpain. Ei niin, etteikö se olisi aiemminkin ottanut kuvia puoliautomaattisella kamerallaan, mutta pokkarikuvaamiseen into on ollut aika nolla. Se on ollut jo pidempään tiedossa, että meillä mies ottaa kuvia auringonlaskuista ja heinänkorsista (kylläkin ihan hienoja) ja minä sitten ne kuvat, joissa tapahtuu jotain. Asetinkin järjestelmäkameran ostolle kriteeriksi sen, että ensin pitää olla tiedossa järkevä kuvauskohde. Eli vauva. :)

Ekojen ultrien jälkeen mies sai sitten vihdoin luvan alkaa vertailla eri kameroita ja objektiiveja ja löysikin sitten maaliskuussa sopivan kombinaation. Aateltiin, että on ihan hyvä opetella käyttämään sitä kameraa ennen tositilanteita, ja kyllähän sitä on tässä tullutkin kaikenlaista otosta otettua. Kuvan laatu on ihan mahtava. Ei se siitä ollutkaan kiinni se mun ostonihkeily - vaan siitä, että oon jo aiemmin ollut ihan kypsänä siihen, että a) se iso kamera ei sitten kuitenkaan ole mukana, kun olis joku hyvä kuvauskohde ja b) sitä yhtä pyöreää rantakiveä kuvataan ainakin vartin verran, että löytyy täydelliset asetukset. Mieluummin otan kovalevyn täyteen kuvia vauvasta kuin kivistä. :)

Olin jo jotenkin tässä asennoitunut, että otan järkkärillä kuvia vain sillä automaattimoodilla. Mut sitten löysinkin kirjastosta uunituoreen kirjan Your baby in pictures, jossa itseoppinut valokuvaaja Me Ra Koh näyttää aika kädestä pitäen, miten saadaan hienoja vauvaotoksia ja millaisia juttuja kannattaa muistaa kuvata. Yhtäkkiä aukon koko / valotusaika / ISO ei kuulostanutkaan niin heprealta. En mä nyt edelleenkään osaa niitä ihan tosta vaan päätellä, mutta tietää ainakin, minkälaisilla arvoilla pääsee mihinkin suuntaan. Vaikka kirja on kirjoitettu selkeästi äideille (eikö Amerikassa miehet kuolaa järkkäreiden perään??), meillä mies oli se, joka luki kirjan kannesta kanteen ainakin kolme kertaa. No, se on kyllä valokuvauksellisesti aika samaa genreä, kuvaako nukkuvan vauvan hiuspyörrettä vai sitä rantakiveä. :) Kannattaa muuten kurkata tota kirjaa Amazonin "Look inside" -toiminnon avulla. Vaikka olennaisimpia sivuja ei pääse lukemaan, hyviä vinkkejä löytyy noiltakin esikatselusivuilta.

Maha pääsikin nyt sitten ensimmäiseksi "todelliseksi" potrettikohteeksi - siis sellaiseksi, missä mietitään valaistusta, sommittelua ja kameran säätöjä oikein ajatuksella. Tai siis mies miettii kameran säätöjä ja minä sommittelua. :) Viitisenkymmentä otosta tarvittiin, että saatiin mökillä aikaiseksi tämä siluettikuva (rv 36+5):

Kotona perinteinen sydänasetelma onnistui sitten jo kymmenellä kuvalla (rv 38+0). Sävyt käänsin koneella seepiaksi:

Hienojahan näistä järkkärikuvista tulee. Pitäis vaan olla koko ajan karsimassa niitä koneelta. Sata samanlaista kuvaa pienin vivahde-eroin ja kokoa jokaisella viitisen megaa. Pitäis osata valita ne yksi tai kaksi parasta. Mutta kun se parhauskin riippuu käyttötarkoituksesta...

Mulla on melkein viidentoista vuoden vahva harrastuspohja kuvankäsittelystä ja kaikenlaista projektia onkin tullut tehtyä: perinteistä taskualbumiin sujauttelua muokatuilla kuvilla, vanhojen kuvien skannailua ja ehostusta, skräppäilyä, lehden taittoa, valokuvatuotteita jne. Edellisjouluna tilasin esimerkiksi Hannasista lahjaksi yhden tyynynpäällisen ja kaksi meikkilaukkua. Niistä tuli tosi hienoja ja kestävät kuulemma käytössäkin hyvin. Mulle tärkeintä onkin se lopputuote - mihin kuvaa käytetään, mikä sen tarkkuus on ja missä sitä katsotaan. Mies taas ei ole ikinä vissiin tilannut edes paperille yhtäkään digikuvaa - saati sitten muokannut niitä. Sille kiinnostavinta on se itse kuvaustilanne. Vaikka mies nyt lainasikin kirjastosta kirjan "Photoshop Elements for Dummies", niin ihan hirveästi en laske sen varaan, että meidän tulevat valokuva-albumit olisivat miehen käsialaa. :D Järkkärin loistava kuvanlaatu asettaa mulle lisäpaineita, kun mitkään Ifolor-kirjat eivät tulostustarkkuudessaan täytä läheskään mun vaatimuksia... Samaisesta syystä valokuvaajan ottamat hääkuvatkin on vielä tilaamatta kahden vuoden jälkeen. Rankkaa tämä muistojen ikuistaminen. :) Ja nyt on sitten tiedossa vielä vauvakuvien tulva...
 
Nyt kun järkkäri on hankittu, mies luonnollisesti upposi siihen seuraavaan ansaan eli lisävarusteluun. Nyt laatikosta löytyy jo irtosalama (oikeasti hyödyllinen), siihen pehmentävä soft box (ööö... kaiketi ihan hyvä vauvakuvauksessa?) ja vastavalosuoja (vähentää häiritseviä auringonsäteitä näin lähenevässä Suomen talvessa...). Jalusta on ollut kovasti googlauksen alla, mutta sen hankinnan sain nyt ilmeisesti lykättyä tuonnempaan tulevaisuuteen. Sitten olisi polarisaatiosuodinta ja ties mitä. Miehelle ei taida olla vielä valjennut, että mikään lisävarustepaljous ei takaa hyviä kuvia. :) Ja oon yrittänyt selittää, että valtaosa kuvaamisesta on tulevaisuudessa kuitenkin sitä ihan perusräpsimistä eikä studiohenkistä sommittelua. Taaperolle on vähän turha sanoa, että oota hetki, isillä oli nyt vähän huonot säädöt kamerassa, että jospa tekisit sen tempun uudestaan... ja uudestaan. Mutta tää valokuvaaaminen on nyt kuulemma miehen uusi Harrastus, joten mitäpä siihen mulla on kauheasti sanomista, kun itsellä on uutena Harrastuksena kestovaippailu - vaippoja tunkee postiluukusta joka toinen päivä... :D

Tähän loppuun vielä ihan peruspokkarilla näpsäisty mahakuva tältä päivältä (rv 38+5) aiempaa sarjaa jatkamaan. Taas meinaa maha kasvaa ulos kuvasuhteesta...