Se todellinen laskettu aika

Vaikka virallinen laskettu aika meni keskiviikkona, tänään on se todellinen 40+0. Jostain syystä mönkiäisemme on ollut ihan ekasta ultrasta (rv 6+6) asti kaksi päivää keskimääräistä isompi. Ovulaatiotestien ja tarkkojen muistiinpanojeni perusteella hedelmöittyminen ei ole millään voinut tapahtua ultran sanelemana päivänä, vaan tästä päivästä tasan 38 viikkoa sitten.

Oon luonnollisesti ollut varsin tyytyväinen siihen, että laskettu aika muuttui jo silloin alussa todellista aikaisemmaksi - vaikkakin kyseessä on tosiaan vain ne kaksi päivää. Eipä sillä nyt muuten mitään suurta merkitystä ole ollut, mutta kun lähestytään käynnistyspäiviä, niin sitten on. Elättelenkin siis toivoa, että pääsisin käynnistykseen tuolloin kontrollipäivänä 41+5, jos sitä ennen ei ole mitään edistysaskeleita tapahtunut. Muuten ei olisi niin väliä, mutta pelkään pahoin, että tämä pötkyläinen alkaa olla siinä vaiheessa niin iso, että synnytystapa-arvioonkin joutuneen lantioni kireä ulosmenoväylä voi joutua aika koville. Lääkärin mukaan olen perinyt jostain urheilijan lantionpohjan lihakset. Omasta harjoituksesta ei ainakaan ole kyse...

Jonkinasteista alkavaa mökkihöperyyttä taitaa osoittaa se, että olen kisaillut kotona viherkasvin kanssa. Tädiltäni toissajouluna saama suvussa kulkevan amazoninliljan perillinen teki reilu viikko sitten ensimmäisen kukkavartensa ikinä. Melkeinpä täsmälleen yhtä kauan on saanut siis sen kukkimista odottaa kuin tätä meidän vauvaprojektin valmistumistakin. Nyt viikon ajan olenkin sitten arvuutellut, että kumpi poksahtaa ensin: minä vai kukkavarren ensimmäinen nuppu. No, niinhän siinä kävi, että tänään nuppu voitti. :) Mut toisaalta tuossa varressa on vielä neljä nuppua jäljellä, että voihan sitä vielä kisailla, että kumpi aukeaa kokonaan ensimmäisenä - minä vai amazoninlilja... :D