Sitä samaa...

... aina vaan. Tänään on siis rv 40+6, ja möngerrys tapahtuu edelleen vatsan sisäpuolella. Neuvolakorttiin olisin tänään osannut itse arvata mittaustulokset. Tai no, paino oli vaihteeksi taas laskenut aika reippaasti, mutta se nyt liikkuu ihan kulloistenkin turvotusten mukaan.

Sitähän sanotaan, että tyttärien synnytykset voivat muistuttaa äitiensä synnytyksiä. Oma äitini on oikea käynnistysten kuningatar - vissiin kolme neljästä synnytyksestä on käynnistetty. Tuolloin ei tosin laskettuja aikoja tarkistettu ultralla ja kuulemma raskaudet saattoivat olla hiukan varhaisemmassa vaiheessa kuin mitä laskettu aika antoi olettaa. No, joka tapauksessa tässä alkaa olla asennoitunut siihen, että käynnistykseen menee meilläkin. Eilisestä hikisestä imurointisessiostakaan ei ollut muuta seurausta kuin järjetön uupumus. Ja vähemmän pölyinen koti.

Nyt sitten onkin katse jo ensi maanantaissa (41+5). Toki perjantaina on vielä yksi neuvolakäynti, mutta maanantaina joko vihdoin tapahtuu jotain tai tietää, koska tapahtuu jotain. Eli silloin joko käynnistetään tai annetaan käynnistysaika. Jokohan sitä alkaisi pikkuhiljaa jännittää? Yhtään synnytysuntakaan en ole vielä nähnyt - kestovaippojen materiaaleista sitäkin enemmän. :)

Huomasin muuten pari päivää sitten, että navan seutuville on ilmestynyt muutama raskausarpi. Alan siis kirjaimellisesti haljeta. :) No ei ihme, kun vatsanahasta törröttää vähän väliä ulos kaikenlaisia ulokkeita. Toivottavasti tässä ei nyt ihan seepraksi muutu... Pitää ryhtyä taisteluun ja kaivaa järeämmät rasvat esiin!