Viimeistä viikonloppua viedään

On ihan todella motivoivaa, kun sähköpostilaatikkoon tipahtaa Libero-kerhon viesti otsikolla "Synnytys on maaginen ja ihmeellinen kokemus... mutta on tosi ihanaa, että se on nyt ohi!". No eipäs ole. Ei ole ollut edes ensimmäistä supistustakaan. Tänään siis rv 41+3. Voisitteko ystävällisesti lähettää näitä viestejä vaikka vasta viikon päästä...?

Eilen neuvolassa kaikki mittaustulokset olivat edelleen ihan mallillaan. Sain myös vihdoin varata äitiyspoliklinikalle maanantaiaamuksi (41+5) ajan "loppuraskauden seurantaan". Yliaikaiskontrolli siis. Ensimmäinen. Jos "kaikki on hyvin", niin sitten parin päivän päästä uudestaan. Ei varmaan kyllä kauheasti naurata, jos laittavat vielä kotiin odottelemaan sen jälkeen... vaikka onhan se ihan hyvin mahdollista.

Pitää nyt yrittää psyykata itseään vähän vähemmän iloiseen moodiin, etteivät kuvittele, että mieluusti odottelen ne muutamat päivät lisää. Mun vointihan on oikein mainio, mutta se ei sitten enää ole kivaa, jos mahahotellista ei mahdukaan kirjautumaan ulos. Luultavimmin kun ollaan jo yli neljän kilon, ehkä reippaastikin. Mitä isommaksi menee, sitä todennäköisemmäksi tulevat synnytysvammat sekä mulle että vauvalle. Tai hätäsektio. Voi tietty olla, että peli on jo menetetty ja menee jonkinlaiseksi tikkaamiseksi joka tapauksessa. Tai sitten mun lantio osoittautuukin venymistaitoiseksi ja kaikki menee normaalisti. Ei voi tietää.

Kuten rivien välistä on helposti luettavissa, en pidä enää kauhean todennäköisenä, että tämä tästä lähtisi itsestään käyntiin. Mukava yllätyshän se on, jos niin käy, mutta vähiin käy päivät. Joka tapauksessa tässä vietetään nyt viimeistä viikonloppua kotona kahdestaan. Nukuttiinkin sen kunniaksi viime yönä yli kymmenen tuntia ja aiotaan syödä herkkuruokaa koko viikonloppu. Ihan niinku me ei muuten syötäisi. :)

Maanantaihin ja mahdolliseen käynnistykseen ollaan nyt valmistauduttu sillä tavalla, että mies työskentelee sen päivän etänä kotona. On sitten lähtökuopissa, jos jotain alkaa tapahtua tai laitetaan tapahtumaan. Sairaalaanhan meiltä ei ole kuin kymmenen minuutin ajomatka. Äitiyspoliklinikalta varoiteltiin, että maanantaina voi olla viikonlopun jäljiltä aika paljon näitä samassa tilanteessa olevia, joten voi hyvin mennä tutkimuksia odotellessa koko aamupäivä. Jipii. Tunkeeko kaikki siis sinne puoli yhdeksäksi ja sitten tutkitaan tuskaisuusjärjestyksessä? Pitääpä harjoitella itkun tirauttamista... ;)